Veikka Gustafsson: Kasitonnisten huiputtaja
Oli Veikka Gustafsson sitten köysien varassa Les Courtesin pohjoisseinällä tai melomassa Vantaanjoella, repussa on aina mukana kamera.
Maailman korkeimmat vuoret huiputtanut Veikka Gustafsson kertoo tällä hetkellä odottavansa melontakauden avausta. Hän muistuttaa olevansa nimenomaan ulkoilmaihminen, jolle kiipeily on ollut yksi ulkona olemisen muoto.
– Kiipeilystä oli pakko tehdä numeroa, jotta pystyin rahoittamaan kiipeilyä. Itse kiipeilyreissut eivät elättäneet, tosiasiassa olen tärvännyt aika monta omakotitaloa Himalajan rinteille – ja vielä aika isoa taloa! Mutta kiipeilyn myötä on avautunut muita työmahdollisuuksia, kuten luentoja ja valokuvausta.
Gustafsson valloitti ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestin keväällä 1993. Hän on ainoana suomalaisena noussut vuoren huipulle kolmasti, joista kerran ilman lisähappea. Sittemmin hän on huiputtanut maailman 14 ”kasitonnisista” vuorta, jotkut useampaan kertaan eri reittejä pitkin ja ilman lisähappea.
Tätä nykyä hän on muiden muassa Retki- , Skimbaaja- ja Slammer-lehteä kustantavan firman toimitusjohtaja. Kiipeilyreissuja ei ole lähiaikojen suunnitelmissa.
– Isot, yli kasitonniset vuoret ovat minun osalta nähty, eli niiden suhteen olen eläkkeellä. Tällä hetkellä harrastan niinkin eksoottista lajia kuin työssäkäynti.
Laukussa hammasharja, kalsarit ja kamera
Kamera on Veikka Gustafssonin vakiovaruste, oli hän matkalla sitten töihin tai Annapurnan huipulle.
– Ulkomaille lähtiessäni pakkaan mukaan hammasharjan, kalsarit ja kameran.
Hän kieltää olevansa mikään teknologiafriikki, mutta kamerateknologian kehitystä hän tervehtii innolla.
– Valokuvaamisessa ja kuvantamisessa on parissakymmenessä vuodessa tapahtunut mieletön muutos parempaan. Kun aloitin Himalajan-reissut, piti miettiä ottaako 100 vai 400 asan filmiä tai että montako kuvaa voin vielä ottaa, että filmi riittää.
Televisiolle käyttöä
– En ole mikään tekniikkafriikki, päinvastoin, tunnen sienet paremmin kuin laitteet. Mutta lehtityöni ja intohimoni puolesta teknologian tunteminen on osa harrastusta.
Kuvaavaa on, että Gustafssonin kotona oli pärjätty ilman televisiota aina viime vuoteen asti. Tuolloin he saivat television lahjaksi, ja sekin on pysynyt pakkauslaatikossa aivan viime aikoihin saakka. Tosin televisiokanavia ei vielä ole viritetty.
– Haluan kokea asioita, en katsoa niitä televisiosta. Mutta viime aikoina olen näyttänyt sillä omia kuvia ja videoita. Siihen tarkoitukseen se on aivan killeri!
